5.x Tuokiokuvia Rigasta 1

 

Vilhon piti saada paikallisia suolakurkkuja ja niitä löytyi pikkuämpärillinen lähikaupasta hyvin edullisesti. Kurkut olivat kevyessä suola-etikkaliemessä ja mainioita.

Kuvaavaa matkalle oli aika huoleton kuljeskelu tutuilla paikoilla ja kiireetön ympärilleen katselu. Ihan Ruutitornin juuressa oli muutama kellarikahvila terasseineen. Siellä oli mainio tarjous 2x burgerit, ranut ja oluet = 12 €. Sehän sopi ja muona oli hämmentävän hyvää.

Vilho teki pitkän kävelyreissun ja löytäähän täältä Neste-bensa-asemien lisäksi tuttuakin tutumpi tavaratalo.

Vilho kävi Daugavalla. Kuvan sillassa mustana näkyvä viiva on katettu kävelyväylä – sellainen on sillan molemmilla sivuilla.

Maalina oli kuitenkin kuuluisa tv-torni.

Torni olikin melkoisen massiivinen. Mutta tällä puolen Daugavaa ei ollut juuri muuta kuin rehevää luontoa, luumu- ja omenapuita.

Rigaa Daugavan takaa.

 

 

 

 

 

Legendaariset Zeppelin-hallit – nykyisin verratomina ruokatoreina ja onhan siellä muutakin hyvää.

4.4 Sadetta ja melkoisen hyvää muonaa

 Iltasella Susivuoret syövät italialaishenkisessä grill-ravintolassa, joka onkin melkoisen hieno. Täällä kaikki on tuunattu viimeisen päälle, annokset, leivät ja kattaus on kaikki mietitty esteettisyyden mukaan. Vilho piipahtaa toiletissa, eikä siellä ole käsipapereita, vaan lokerikossa on pieniä puuvillapyyhkeitä jotka varmaankin riittävät tässä paikassa koko illan.

Vilho tilaa lyhyestä lihalistasta lammasta (aina lammasta jos sitä on saatavilla). Tuokion Vilho puhuu suomea Annikin kanssa, sillä tarjoilja kysyy, tehdäänkö lammas mediumina. Vilho kokkaa lammasta monta kertaa vuodessa ja kaikki on aina kiinni lihan laadusta. Yleensä voittaa tolkuttoman pitkä valmistusaika. Nyt kyseessä on Rump steak ja Vilho vastaa "jees" ja hämmästyttää itsensäkin. 

Annos on todellinen taideteos, aseteltu ja säädetty viimeiseen asti. 

Lammas on parasta mitä Vilho on saanut ja se on tosiaan roséta. Palat ovat vaan niin silmittömän hyviä, että liha on suussa sulavaa. Alkuperämaa on kuitenkin Irlanti, mutta lähiruokaa se on uusiseelantilaiseen lampaaseen verrattuna. 

Vilholle sopii kaikki ravintolassa tapahtuva säätäminen ja kikkailu mainiosta, kova hintakin on ok, sillä kaikki mitä täällä tuodaan pöytään on erinomaista.

 Aikanaan kadulla Vilho pelleilee sateenvarjonsa kanssa, pyörittelee sitä melkoisen tyhjillä iealoilla ja hengittää onnellisena sateen raikastamaa ilmaa taivaan ollessa musta. Annikki on toisella puolella katua ja hymyilee, itsekseen.

 

4.3 Strèlnieku Ielalla

 Aikanaan Susivuoret päätyvät Strèlnieku Ielalla, jugendmusoon, joka on jugend-talon asunnossa, kerrassaan upeassa porraskäytävässä. (Riga Jugenstila Centrs muzejs).

Vilho on varma, että nuorena Susivuoret kävivät tässä porraskäytävässä salaa ja omin luvin kuvaamassa ja jugend-taontaa katsomassa. Annikki on sitä mieltä, että kenties se oli joku samanlainen paikka. Mutta Vilho on asiastaan varma. Mutta varminta on vakaumuksellinen rakkaus Annikkiin, erehtymisineen, mutkineen, porraskäytävineen, mäkineen, mutkineen ja sadepäivineen.

4.2 Erektio Alberta ielalla

 Miljoona vuotta sitten Vilho istui sosiologiaa lukemassa Helsingin yliopistossa ja teki salaa pieniä sivupolkuja Esa Saarisen luennoille. Siitä asti Esa on ollut Vilhon suurin opettaja ja silmien avaaja jopa siinä määrin, ettei asiasta Susivuori ole oikeastaan koskaan puhunut.

Siitä otsikko.

Koko ajan Rigassa Vilho on kyllästyttänyt Annikin puheillaan; Kaikessa ja jatkuvasti, kyse on on ollut ikuisesta, lähtemättömästä, onnellisesta ja ripaukselta melankolisesta nostalgiasta. Prahasta, Vilnasta, Tallinnasta, Neuvostoliitosta, Suomesta ja Rigasta.

Jossain näillä kadulla Vilho eksyy, vaikkei menetäkään suuntaa. Mennään tuonne, sanoo Annikki, mennään  kotiin.

4.1 Art Noveau sateisessa Rigassa

 Aikanaan Vilho saadaan heräämään ja Annikin mukaan ulos. Kävely on sinänsä mukavaa, mutta Vilho on nukkunut vähän ja juopotellut liikaa. Raitis ilma ja jugendia täynnä olevat kadut kuitenkin auttavat melkoisesti onnettoman Susivuoren olossa.

Riga on jugendin aarreaitta, eikä latvialaisten itsekehumisessa sen asian suhteen ole mitään liioiteltua. Riga on todellinen satojen Art Nouveau -talojen kaupunki ja sellaisenaan totisesti ansainnut UNESCO:n maailmanperintömerkinnän. 

Riga on myös siisti, turvallinen ja kaunis kaupunki, täynnä palveluita ja palvelukulttuuria. Vilho pyörittelee vihreää sateenvarjoaan ja kulkee kivistä jalkakäytävää pitkin pienessä sateessa onnellisena, vilhomaisen typeränä ja miettii sitä miten yhden elinajan voisi viettää kierrellen Rigan jugendtaloja.

3.4 Vähitellen Rigaan takaisin

 Jurmala on verrattoman kaukana Suomesta koko kulttuurinsa osalta. Se on klassinen, vanha rantakohde loma-asuntoineen ja huviloineen, eikä sellaista paikkaa Suomessa ole enää. Kenties Terijoki hiekkarantoineen oli hieman samanlainen, mutta siitä Suomi joutui luopumaan pienen kovapanosammunnan jälkeen.

Jurmala on matka menneeseen, jonkinlaiseen Le Belle Époque -aikakauteen, eikä tämä näytä muuttuneen parissakymmenessä vuodessa. Jurmala on kuin kolossaalinen Helsingin Linnunlaulun ja Kivinokan yhdistelmä, joka taistelee aikaa ja muutosta vastaan jonkilaisessa loputtomassa loppukesässä.

Vilho yrittää olla kääntämättä selkäänsä Jurmalan hiekkarannalle ja Riianlahdelle. Lähteminen täältä on samanlaista, kuin dumppaisi Peppi Pitkätossun tyttöystävän paikalta.

3.3 Majorissa seljankalla

 Vilho astelee pitkin Jurmalan hiekkarantaa paljain jaloin ja vaikuttaa jotenkin elähtäneeltä pohjoisen lehmipojalta. Hiekka on riittävän tiukkaa ja puhdasta paljain jaloin kävelyyn – itse asiassa tuossa pohjassa on helpointa kulkea ilman jalkineita. 

Susivuoret kävelevät Majorin kylään, vaikka täällä yhtä rantakylää on vaikea erottaa toisesta. Kevyttä lounasta syödään Cafe 53:ssa, mahdollisesti samassa paikassa kuin joskus aikoinaan. 

Ruoka on perusasioiden äärellä, leipälautanen sisältää hyvin tuoretta ja maistuvaa leivonnaista ja hyvin tehty on myös kaunista katsella. 

Pieni lihašeljanka on hyvin maittava ja aivan sopiva tilanteeseen. Hintaa annoksella on viitisen euroa. Vilho juo oluen silkkaan janoon ja jatkaa vähitellen Majorin pääkatua pitkin yhä enemmän laiskan lehmipojan oloisena. Pian Susivuoret poikkevat vielä kahvilaan.