Miljoona vuotta sitten Vilho istui sosiologiaa lukemassa Helsingin yliopistossa ja teki salaa pieniä sivupolkuja Esa Saarisen luennoille. Siitä asti Esa on ollut Vilhon suurin opettaja ja silmien avaaja jopa siinä määrin, ettei asiasta Susivuori ole oikeastaan koskaan puhunut.
Siitä otsikko.
Koko ajan Rigassa Vilho on kyllästyttänyt Annikin puheillaan; Kaikessa ja jatkuvasti, kyse on on ollut ikuisesta, lähtemättömästä, onnellisesta ja ripaukselta melankolisesta nostalgiasta. Prahasta, Vilnasta, Tallinnasta, Neuvostoliitosta, Suomesta ja Rigasta.
Jossain näillä kadulla Vilho eksyy, vaikkei menetäkään suuntaa. Mennään tuonne, sanoo Annikki, mennään kotiin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti