Syyskelit ovat Rigassa lämpimiä, mutta aavistuksen verran epävarmoja. Kuuma kesä on nyt ohi ja eletään melkoisen passelia syksyä. Mutta tänään pitäisi olla aurinkoista ja Susivuoret lähtevät Annikin aikataulutiedusteluiden mukaisesti Jurmalan ranta-alueelle.
Ensin mennään suurelle rautatieasemalle, jossa on monenlaista puotia ja putiikkia, jopa siinä määrin, että itse raiteille löytäminen on aika hankalaa. Lopulta Susivuoret päätyvät oikealle laiturille 4 ja vieläpä oikeaan junaan. Menopaluu Jurmalaan on n. 3 euroa henkilö ja matkaa on saman verran kuin jonnekin Korsoon Helsingistä. Juna lähtee 1057.
Susivuoret ajavat paikallisjunalla Dubultiin asti ja kävelevät sitten rannalle. Dubultissa ollaan noin 1133 ja tämä alue on rauhallista, idyllisten puuomakotitalojen – huviloiden – ruutukaavaa. Sää tuntuu koko ajan paranevan ja pilvet taivaalla ovat komeita ja kauniita.
Vilhon ensimmäinen ajatus rannalla on se, että Jurmalan hiekka on käsittämättömän hienojakoista pulveria. Ja tätä hiekkaa on kymmeniä kilometrejä, oikeastaan satoja, pitkin Itämeren rannikkoa Virosta Saksaan asti. Itse ranta on matala, hitaasti, mutta kuitenkin syvenevä.
Tunnelma täällä on rauhallisen unelias. Väkeä on jonkin verran, joku tarhaporukka heiluu metsän rajassa, mutta etupäässä väki on eläkeikäistä ja vaeltaa pitkin rantaviivaa jonnekin. Muutama pyöräilee pitkin tasaista ja sopivan kosteaa rantaviivaa.
Vilho käy kastumassa vedessä, mutta lämpö ei tänään riitä mihinkään uimasuorituksiin. On kuitenkin mukava olla meren äärellä ja auringossa, sopivasti toimeettomana.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti