Susivuoret pyörivät tuokion vanhassa kaupungissa ja nuohoovat mm. Pietarin kirkolla eli tässä tapauksessa kirkon nimi on Sv. Petera baznica – yksi näistä lukuisista vanhoista ja suurista Rigan kirkoista.
Kuin ihmeen kautta Vilho on saanut päähänsä mennä museoon – aivan ennakkoluuloton temppu noinkin paatuneelta olutturistilta. Itse asiassa Vilho on sen verran latkinut latvialaisia juomia edellisenä iltana, että hän pyörii mielellään passelissa ulkoilmassa ja jatkaa parantavaa kävelyään. Mutta sotamuseo tarjoaisi mainion päiväohjelman tähän loputtomaan vilhoiluun.
Sotamuseo – Latvijas Kara muzejs – sijaitsee legendaarisessa Ruutitornissa ja kaiken hyvän lisäksi museo on ilmainen.
Latvian militaarimateriaali on lyhyesti sanottuna kiinnostavaa jo siksi, että täällä on kosketuspintaa niin venäläiseen kuin saksalaiseen armeijaan. Latvia on ollut molemmissa maailmansodissa keskeisissä kahinoissa ja löytyypä museosta ihan moderniakin aineistoa liittyen NATOon ja rauhanturvaamiseen.
Museossa on valtavasti kaluston pienoismalleja. Täällä on merkittävä määrä käsiaseita ja pientä sotilasmateriaalia, pukuja, merkkejä ja kenttäpakin tapaisia tarvikkeita. Näillä kulmilla on isäntä vaihtunut joitakin kertoja ja asetakki on saanut aina uuden kuosin.
Vitriineistä löytyy legendaarisia aseita, kuten saksalaisten Schmeisser, panssarikauhu ja vaikkapa venäläisten Emma-pikakivääri. Vilho tohottaa Annikille kovasti esillä olevasta saksalaisesta Sturmgewehr 44 -rynnäkkökivääristä, joita näkee harvakseltaan kirjoissa, eikä kukaan tunnu muistavan sitä, että saksalaiset saivat kesällä 1944 rynnäkkökiväärin tuotantoon ja ehtivät tehdä näitä jopa 400 000 kappaletta. Aseessa on 30 patruunan lipas, eikä se juuri eroa muutenkaan ulkoisesti modernimmasta RK:sta.
Museon tavaroista voisi tehdä kymmenen tekstiä, mutta mainitaan nyt vain pari juttua. Vilho on tyytyväinen nähdessään samassa vitriinissä kavereina kaksi aivan klassista käsiasetta: Luger P.08 (9 mm) ja Nagant M1895 (7,62 mm). Kumpaakaan asetta ei tarvitse varmaan kenellekään esitellä tai selittää.
Museo on sopivan pieni ja kohtuullinen. Siellä on muskettiaikakauden materiaaliakin hyvin ja muutamia installaatioita niin junavaunuista kuin tuliasemistakin.
Vilho ostaa museon tiskiltä pari todellista matkamuistoa: Latvian sotavoimien tunnuksena on susi ja täältä saa komean susipinssin ja vaakunamaisen metallisen susijääkaappimagneetin.
Koko ajan ulkona on sateenriski, muutama pisara tuleekin suden... ei vaan Vilhon kuonoon kotimatkalla. Asunnolla Vilho hakeutuu oitis oluttölkille ja pian lasissa on maanmainiota, pronssista Lacplesis-olutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti