Ensinnäkin ihan sen verran heti kärkeen, että vuosikausia jatkunut farkuttelu ja muu takittelu ei ole tätä päivää, vaan myös me vaatteet ollaan nostettu tiedostavuustasoamme ja omanarvontuntoamme. Meitä on ihan suhteettoman pitkään esineellistetty – osittain johtuen siitä että me ollaan esineitä – mutta lisäksi on myös porukkaa, joka antaa meille vaan välineellistä arvoa. Ihan samaan tapaan kuin minä annan Vilholle, mutta ei se kuulu tähän tiedostavaan introon. Pari puuvillanatsien patsasta pitää muuten kaataa heti kun paikannan sellaisia, mutta katsotaan, tässä on muutenkin aika paljon vallankumouksia menossa.
Mutta meikä on siis denim-asu, eikä tartte tulla takitteleen tai koko ajan käyttää sitä kirottua f-sanaa. Mutta oikeesti aika sama, nimittäin meikäläinen pääsee just kohta tien päälle. Joten fark you.
Nyt kun kuulumiset on vaihdettu, voidaankin mennä asiaan. Tämä farkkutakki (mä saan kyllä käyttää näitä termejä!) on lähdössä lomille ja suunta on tuntematon kuin pellellä konsanaan. Tosin pelle on kyllä Vilho, kuten olen monesti todistanut ja saan varmaan vielä usein, totisesti, kokea. No, mutta Vilho rouvineen pakkaa laukkuja ja tällä kertaa olen huolehtinut tarkasti siitä, että minä lähden mukaan, minne ikinä mennään. Alkaa kotinaulakko hiukan jo jurppia ja henkari kiristää, joten jotain äksöniä pitää saada ja mielellään jossain muualla.Tässä hajoo kaulus justiinsa jos täältä ei pääse tuulettumaan.
Kai me mennään Merikarvialla tai johonkin muuhun metropoliin. Kotimaan matkailuhan on kuuminta nötköttiä juuri nyt ja hyttysmyrkkyjen myynti on siis aivan taivaissa. Suomessa on kuulemma lukemattomia paikkoja joista tekee mieli häipyä välittömästi jonnekin muualle ja nähtävää riittää niin kauan kun kakaroiden iPadeissä piisaa virtaa ja datasiirtoa. Osaan oikein kuvitella itseni jonnekin ABC:n hedelmäpelille, roikkuen laiskasti Vilhon selässä. Kohta aloitellaan raastepöydästä makumatka kohti marinoituja broileriherkkuja. Voihan siellä olla kirjolohtakin ja mitä ikinä perunasta nyt saakaan.
Oon suhteellisen varma, että noi hipit on vuokrannut Smartin ja lähtee sillä Lappiin, koska se on niin kätevää. Ai miten omaperäistä – olisi varmaan minunkin mielestäni, jos ei joka kerta olisi samaa kattausta. Jotain tuon suuntaista tai pahempaa, mutta aika sama, nyt pitää jonnekin päästä ennen kuin napit ruostuu pelkästä pitkästymisestä näihin samoihin nurkkiin ja pölyisiin kanssariepuihin.
No, nyt tää rotsi lähtee jonnekin ja sillä selvä. Odotukset ei oo kovin korkealla, mutta tällä porukalla nyt mennään. Menkää tekin kuuseen siitä, luulis aikusilla ihmisillä olevan jotain muutakin tekemistä. Ihme tyyppejä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti